Kylläpä autot kestävät nykyään julman määrän kilometrejä
Lähetetty: 08 Touko 2026 14:41
Meiltä annettiin autokauppaan vaihdossa täysin palvellut Focus Titanium 1.0 Ecoboost 125 hv M6 2013, jolla oli ajettu 343 000 kilometriä. Ostimme sen 182 000 km ajettuna eli omaa ajoa tuli tuohon päälle vielä yli 160 000 km.
Mietiskelin tässä, että muistaakseni siihen ei koskaan tarvinnut vaihtaa alustan osia, ei kytkintä, ei moottoria, ei pyöränlaakereita, ei pakoputkia, ei tuulilasia, ei vetoakseleita, ei iskaria ja jousta jne. mitkä joskus ennen olivat autoissa kulutustavaraa. Kulutusosien lisäksi meni jarrusatulaa, käsijarruvaijeri, turbo ja polttoaineen jakotukki sekä vetarin stefa ja sulake F34. Toki normihuollot tehtiin.
Ostettaessa Focus sen takapyöränkaarien takakulmissa oli Focukselle tyypillinen ruostelaikku, mutta ennakkopeloista huolimatta ne eivät kasvaneet juuri yhtään seitsemässä vuodessa. Melkein ei uskoisi autoa Fordiksi.
Oli muuten hinnaltaan halpa, mutta noiden hinnat nousivat 2020 jälkeen.
Se hämmästytti, että noilla kilometreillä Moottori veti edelleen todella upeasti, vaihteisto toimi täydellisesti ja jopa kytkin oli tuntumaltaan edelleen kuin uusi. Öljyä se ei syönyt yhtään. Ja olihan se edelleen aivan mahtava peli ajaa!
Ei yhtään sellaista vanhan auton tunnetta.
Vertailun vuoksi joskus ennen Isäpapalla ja meidänkin taloudessa oli pari 80-luvun lopun etuvetoista Corollaa ja ne sai rakentaa puoliksi uusiksi paljon pienemmillä kilometreillä, vaikka Corolla oli silloin parhaasta päästä. Toki osat olivat halpoja ja tekniikka yksinkertaista.
Että kyllä autojen kestävyys on noussut vuosikymmenien saatossa melkoisesti. Vaan ovatko ne harvemmat mahdolliset viat sitten vastaavasti kalliimpia onkin toinen juttu?
Mietiskelin tässä, että muistaakseni siihen ei koskaan tarvinnut vaihtaa alustan osia, ei kytkintä, ei moottoria, ei pyöränlaakereita, ei pakoputkia, ei tuulilasia, ei vetoakseleita, ei iskaria ja jousta jne. mitkä joskus ennen olivat autoissa kulutustavaraa. Kulutusosien lisäksi meni jarrusatulaa, käsijarruvaijeri, turbo ja polttoaineen jakotukki sekä vetarin stefa ja sulake F34. Toki normihuollot tehtiin.
Ostettaessa Focus sen takapyöränkaarien takakulmissa oli Focukselle tyypillinen ruostelaikku, mutta ennakkopeloista huolimatta ne eivät kasvaneet juuri yhtään seitsemässä vuodessa. Melkein ei uskoisi autoa Fordiksi.
Se hämmästytti, että noilla kilometreillä Moottori veti edelleen todella upeasti, vaihteisto toimi täydellisesti ja jopa kytkin oli tuntumaltaan edelleen kuin uusi. Öljyä se ei syönyt yhtään. Ja olihan se edelleen aivan mahtava peli ajaa!
Vertailun vuoksi joskus ennen Isäpapalla ja meidänkin taloudessa oli pari 80-luvun lopun etuvetoista Corollaa ja ne sai rakentaa puoliksi uusiksi paljon pienemmillä kilometreillä, vaikka Corolla oli silloin parhaasta päästä. Toki osat olivat halpoja ja tekniikka yksinkertaista.
Että kyllä autojen kestävyys on noussut vuosikymmenien saatossa melkoisesti. Vaan ovatko ne harvemmat mahdolliset viat sitten vastaavasti kalliimpia onkin toinen juttu?