Ford-Club Finland

Sattumoisin tuli ylimääräistä aikaa tälle iltaa, niin kirjoittelenpa topicin aiheesta, koskien auton maalaamista koti- ja harrasteoloissa. Tämä olisi voinut mennä paremmin vinkit- osioon, mutta tässä kohtaa sen pystyy paremmin lukemaan nekin jotka eivät ole kirjautuneet foorumille, ylläpito päättäköön toki lopputuleman

Johdanto

Tässä ohjeessa, jos sellaiseksi voidaan tulevaa löpinää kutsua, käyn karkeasti läpi pohjatyöt, mutta ensisijaisena kohteena itse maalaminen ruiskulla. Sanottakoon ettei ruiskumaalaminen välttämättä kulje vaativudeltaan yhtä matkaa esim. jarruremonttien kanssa joita moni tekee harrustuksena alkumetreillä, mutta kuitenkin siinä kohtaa kun oma harraste- tai käyttöauto alkaa olla hitsattu, voi olla hyvä paikka alkaa opettelemaan. Oma tausta on levyseppähitsaajan ja auto/rengasasentajan hommat eli nollatiedot rehellisesti ilmaistuna. Sen kuitenkin olen todennut että ruiskumaalaminen on huomattvasti helpompaa kuin vaikkapa hitsaaminen, ihan jo siksi että näkee paremmin lopputuloksen jo tehdessä.

Pohjatöistä muutama sana

Hitsatun korjauspellin, tehdyn peltipaikan ja tai pois hiotun ruosteen jälkeen täytyisi saada aikaan pohja joka voidaan maalata korroosiota ehkäisevästi, ottaen kuitenkin huomioon ulkonäkökysymykset. Tähän löytyy tapoja sekä tekijöitä niin mittava kirjo, että en lähde kitin käyttöä ym. erittelemään, joten jokainen päättäköön oman harkinnan mukaan tarvitaanko tasoittetta vai riittääkö rajojen hionta. Pääasia kuitenkin on että noudatetaan seuraavaa hierarkiaa hiomapapereissa:

80 -> 120 ->180 ->240

80-paperilla olen itse hionut kittaukset tasaiseksi ja poistanut hiontojen rajoja vaikkapa kuitulaikan jäljiltä, tämä hionta kannattaa tehdä huollella, koska syntyvä rajaa on vaikeampi poistaa seuraavilla karkeuksilla. Edellä mainitussa järjestyksessä tulee hienontaa paperia (ja mielellään laajentaa aluetta paperin hienontuessa), jotta karkeamman papaerin jälki saadaan pois. 240-paperilla vedetään sitten lopulta koko paneeli mataksi pohjamaalia varten, oli käytössä sitten epoksi tai hiontaväri. Jos haluaa pelata varman päälle voi käyttää 1k-pohjamaalia spray-pullosta ns. guide-colorina jolloin näkee mahd. virheet pohjissa ja tietää hioa lisää tms.










Esimerkkinä kuvissa korjattu Sierran takakaari, ensin kitattuna, "guide-colorilla" tarkistettuna, pohjamaalattuna ja lopulta valmiina.










Tässä vastaavsti havainnollistus kun ruoste on ensin poistettu ja seuraavassa kuvassa rajat hiottu tasaisiksi pohjamaalille. Perään pohjamaali, filleri, vesimassa ja lakka.


Pohjamaalaus yleensä

Itse suosin vahvasti pohjamaalina 2k-epoksia, siis ensimmäisenä kerroksena korjatuille alueille. Yksi epoksin kiistaton etu on että sitä voidaan ruiksia vanhan maalin päälle paikoin, mutta myös se että sen päälle voi tilanteen mukaan vetää suoraan pintamaalin ja sitä voi tarvittaessa käyttää hiontavärinä. Epokseja olen käyttänäyt kahta eri lajia joko ns. kovaa Trotonin 10:1, joka pitää karhentaa ennen seuraava maalia vaikka ennen akryyliväriä tai ns. litkua/märkää märälle eli Master epoxy primeriä 1:1, jonka päälle voidaan vetää seuraavat kerrokset pelkän haihdutuksen jälkeen, jos ei halua välihioa.

Muovipinnoille suihkutetaan aina ensin muovitartuna aine, jota ei välihiota vaan vedetään haihdutuksen jälkeen päälle haluttu pohjamaali, itse olen käyttänyt akryylipohjaista hiontaväriä, koska korroosiosuojaa ei luonnollisesti muoville tarvita.

Hiontaväreistä

Epoksia voidaan tosiaan käyttä filleriä eli hiontavärinä, mutta paremmin tarkoitseen sopii akryylipohjainen tavara, joka helpompaa ja mielekkäämpää hioa.

Käytit sitten hionta värinä akryyli tai epoksia pohjaista tavaraa, on tässäkin välihionnalle ennen pintävärkkejä selkeä hierarkia paperien karkeuksissa.

400-> 500 -> 600 -> 800

Jos korjattavaa on aloitellaan 400-paperilla, kuitenkin suorakiilto värille riittää hyvin 500 ennen maalausta, kun "metallihohtoväreille" kannattaa lopullinen silaus tehdä 800-paperilla tai harmaalla karhuntassulla.

Pintamaaleista

Pääsääntöisesti kahta tyyppiä (pl. erikoistapaukset) on käytetty, suorakiiltoväriä tai vesimassaa joka vaati päälleen lakan. Vesimassan tutumpi nimi lienee metallihohtoväri tai "water base".

Maalien sekoitus ja valmistajan ohjeet

Valmistajan antamat ohjeet eivät ole turhan takia purkin mukana, ensimmäinen olennainen on luonnollisesti sekoittaa kovetetta ja maalia oikea määrä, tämä tehdään nimenomaan komponenttien/painon mukaan, ei tilavuuden! Tarkoitukseen myydään valmiita sekoitusmukeja joissa asteikot ja suosittelen niitä käyttämään, jotta annettu pot life säilyy eikä ruiskutuksen jälkeen maali valu tai kuivuttuaan hilseile.

Toinen olennainen seikka on haihdutusaika kerrosten välillä, mieluummin odottaa ilmoitetun ajan vähän yli kuin alle, ainakin tallioloissa. Mikäli ilman kosteus on valmistajan asettaman ikkunan ylärajoissa, voi joutua vesimassa ruiskuttaessa odottamaan jopa tuplaten pidemmän ajan kuin ilmoitettu.

Puhtaus ja rasvan poisto

Niin pohja kuin pintamaalia ennen täytyy saada pöly pois ja myöskin rasva. Pölyn voi minun mielestä puhaltaa paineilmalla ja pyyhkiä esim. pölynpyyhintarätillä joita saa automaaliliikkeistä. Ennen ruiskutusta tulee poistaa rasva tähän on olemassa omia aineita mutta myös periteinen tinneri toimii hyvin nukkaamattomalla rätillä levitettynä. Mikäli teet märkää märälle maalausta ei rasvaa poisteta epoksin päältä eikä vastaavasti vesimassan päältä ennen lakkaa.

Ruiskun viuhkan säätö

Noudata aina maalivalmistajan painetta letkussa ja mielellään suutinkokoakin. Itse testaan aina peltiin viuhkan muodon, jolloin peltiin tulisi muodostua soutuveneen mallinen jälki. Tämä on vain karkea säätö, mutta seuraavana tulevissa esimerkeissa perkaan enemmän aihetta.



Seuraavaksi heittelen esimerkkejä eri skenaarioista erilaisella maaleilla ja menettelyillä:


Epoksin käyttö hionta värinä ennen suorakiiltopintamaalia



Tässä tapaukessa käytössä 1:1 epoksi, joten suuttimenksi valikoitui 1,4mm, suosituspaine on muuten todella alhainen n. 2 baria! Kerroksia vedetään kaksi ja molemmat suht. märkänä n. 5 min. haihdutuksella, yleensä riittää että ensimmäinen kerros mattaantunut. Kuten aina maalata kannattaa ensin ahtaat paikat kuten kaaret ja helmat, lopuksi sitten vasta suurille pinnoille, sama koskee pintamaalaustakin.



Kun epoksia käytetään hiontavärinä kannattaa kuivumista odotella vaikka viikko, sillä se kutistuu hieman kuivuessaan. Karhennus tehdään yleensä siten että viimeinen hionta mielellään 500-karkeudella, toki hienommallikin saa tehdä, itse tein tässä tapauksessa harmaalla karhun tassulla. Väriksi valikoitui valkea (Diamond White) akryyli, joten ensin säädin viuhkan oikeaksi ja itse ruiskutus sopivalla over lapilla eli noustaan paneelia "rivi kerrallaan" leikaten aina vähän edellistä. Ensimmäinen kerros mennään nopeasti koska sen tulee olla vain harso. Toinen kerros haihdutuksen jälkeen on märkä ja peittävä. Kuitenkaan sen ei tarvitse vielä ruiskutus hetkellä olla peili, sillä pinta hieman tasoittuu kuivuittuaan, pääasia että tulee märkänä. Mikäli maalia tulee liika syntyy ikäviä valumia. Kolmas kerros voidaan toki vetää, mutta se on hieman rikaabelia, ja ainakin kannattaa odottaa valmistajan ilmoittama haihdutusaika.


Epoksi pohjalla, filleri välissä ja metallihohtoväriä päällä



Vesimassa ja lakkaa ennen tehtävä pohjustus vaikuttaa kriittisesti lopputulokseen, joten alle kannattaa laittaa helposti hiottava filleri. Itse olenkin käyttänyt alla ensin märkää märälle periaatteella epoksia (2 kerrosta), jonka jälkeen odotan vain että epoksi on matta, tämän jälkeen vedän samantien perään itse fillerin. Jos käytössä pienehkö suutin kannattaa ainakin Trotonin filleriä ohentaa jopa 40% ja paineeksi riittää 2 baria. Kolme kerrosta hiontaväriä riittä, joka veto märkänä, jolloin jää vähinten appelsiinia ja vähemmän välihiontaa.

Kuivua kannattaa fillerin antaa kaksi vuorokautta, piha- tai talliolosuhteissa. Hionnassa pääasia että viimeinen hionta on joko 800 tai harmaakarhuntassu.



Metallihohtovärissä eittämättä vaikein osuus on saada itse vesimassa ruiskutettua oikein, ettei se pilveile ja että sävy toistuu oikein. Itse ruiskutus onkin kolmivaiheinen. Ensin säädetään viuhka irtopeltiin ettei valu mutta kuitenkin pinnan tulee kastua. Ensimmäinen veto on huntu eli ruiskutetaan kaukaa nopeasti, ei tarvitse peittää vielä! Haihdutuksen jälkeen seuraa toinen krittiinen veto jolla peitetään pinta. Se ei saa jäädä kuivaksi, muutoin sävy ei toistu oikein, muttei saa myöskään valua eikä pilveillä. Kolmas viimeinen veto kuullostaa vaikealta mutta on oikeasti helpoin vaihe; tässä painetta pudotetaan n. 0,5 baria ja sumu säädetään tahallaan kuivaksi. Puhutaan pisarrusvaiheeesta, joka vedetään näkyville pinnoilla kaukaa. Tällä saadaan metallihohtoefekti toimimaan. Esimerkki tapauksessa harmaa päivällä, sinertävä hämärällä. Pisartamalla voidaan myös saada lievä pilevily pelastettua, mikäli toinen kerros meni aavistuksen liian märkänä.

Lakan vetoa ennen kannattaa odottaa puolikin tuntia. Lakassa olennaista on vetää ensimmäinen kerros harsona eli viuhkan voi säätää tarkoituksella kuivaksi. Jonka jälkeen seuraavat kerrokset vedetään vasta märkänä. Yleensä kolme märkää kerrosta harson päälle on ollut turvallinen ratkaisu. Ei tule valumia ja kiiltää riittävästi. Haihdutus aika lakalla aika lyhyt yleensä 3 min. riittää kuivalla lämpimällä kelillä.


Kovaepoksi ja päällä metallihohtoväri

Esimerkiksi vanteissa on perusteltua käyttää lujempaa epoksia myös hiontavärinä.



Kova epoksin sekoitus ei muutoin poikkea, paitsi se kuuluu ohentaa, ruiskutus samoin kuin litkuepoksikin. Tätä käytetään esimerkki tapauksessa myös pohjana vesimassalle ja lakalle, joten sen kannattaa antaa kuivua rauhassa ja pinta karhennetaan kuten yleensäkin metallihohtovärejä ennen, joko 800 tai harmaakarhuntassu.



Värimassan ruiskutus etenee samalla ajatuksella kuin auton korissakin, ahtaat paikat ensin ja sitten näkyvät. Sama kolmenkerroksen tekniikka toimii vanteissakan. Lopuksi lakka tekemään kiilto ja suojamaan vesimassaa.


Muovisten osien maalaaminen



Pohjatöissä ei ole sen kummempaa hepreaa, olennaista on tehdä viimeinen hionta 240-karkeudella. Joillekin on käynyt ikävä ilmiö, jossa "karvat nousevat pystyyn", tähän ilmeisesti syynä jos hiotaan liian karkealla viimein hionta, mutta itselle näin ei ole ainakaan päässyt käymään. Kun hionta on tehty poistetaan taas rasva joko tinnerillä tai rasvanpoistoaineella. Tämän jälkeen suihkaistaan koko alueelle muovitartunta-aine, tutummin plastic primer. Itse olen käyttänyt ihan spray-pullotavaraa, eikä ole korkannut päältä ainakaan 2k-filleri kuivuessaan



Muovitartunta-aineen jälkeen edetään märkää märälle- tekniikalla, eli annetaan sen kuivaa purkissa ilmoitettu aika, ja tässä välissä siihen ei luonnollisesti kosketa, eikä poisteta enää rasvaa. Muovitartunta aineen kuivuttua päälle voidaan vetää esim. 2k-filleri, kuten muutoinkin maalatessa kolme märkää kerrosta ja annetaan kuivua mielellään kaksi vuorokautta.



Fillerin jälkeen edetään samalla kaavalla kuin muissakin tapauksissa sen ruiskutuksen jälkeen. Välihionta ja karkeudet sen mukaan paljonko oli epätasaisuuksia ja että maalaataanko suorakiilto- vai metallihohtovärillä.

Ruiskun peseminen ja puhdistus

Ruiskun pitää aina maalauksen jälkeen purkaa paloiksi ja pestä pienessä tinnerialtaassa/kylvyssä, jotta se toimii seuraavallakin ruiskutuskerralla. Mikäli suuttimella on O-rengas kannattaa niitä ehdottomasti hommata useampia, koska ne eivät aina kestä tinneripesua ja turpoavat rikki. Varsinkin kun vedät vaikka epoksin ja peset ruiskun, niin on hyvä olla varalla O-renkaita ettei filleri jää vetämättä. Toki heti kun maalaus tai tietyn maalityypin ruiskutus on ohi kannattaa säiliöön kaataa tinneriä ja päästä se ensin läpi.


Alla linkkejä esimerkkikuvien tapauksiin:

http://www.borehammer.net/focus_mk1_stw_maalausta7.htm
http://www.borehammer.net/aryhma_sierra8.htm
http://www.borehammer.net/aryhma_sierra6.htm
http://www.borehammer.net/omegab2_prokkis4.htm
http://www.borehammer.net/omegab2_prokkis2.htm


PS. Lisäilen mahd. erillisessä postauksessa tai edittinä sudenkuoppija my. olennaista joita en ehkä tähän muistanut kirjoittaa. Ja olkaa armollisia kirjotusvirheille, mulla en edelleen lukihäiriö

EDIT 27.11.2022: Lisätty muoviosien maalaamista koskeva kirjoitus.

Teen erillisen postin tästä ettei itse aloitus sekoitu turhaan...

Tähän kokoan yleisimpiä koti/harrastemaalauksen ongelmia ja ehkä potentiaalisia ratkaisuja niihin.

Valumat

Valuma voi tulla monestakin johdannaisesta syystä, vaikka pää tekijä on liika maali samaan kohtaan. Miksi maalia sitten tulee liialti on monen asian summa. Haihdutusaika on ollut liian lyhyt, ruisku säädetty väärin eli neula liian takana, paine on väärä eikä suositeltu, maaliin on sekoitettu liikaa kovetetta jolloin se juoksee yli korostetun reippaasti, ruiskutus tekniikka pielessä; mennään mahdollisesti liikaa saman kohdan yli tai mennään liian hitaasti.

Helpoimpia näistä muuttujista saada oikaistua lienee alkajalle olevan ruiksun viuhkan oikea säätö, oikea paine letkussa, oikein sekoitettu maali ja haihdutusajan noudattaminen.



Kuvan mukainen rökäle valuma voi tulla em. syistä ja saattaa olla tekemätön paikka korjata...



...joten paras ratkaisu oli hioa paneeli tasaiseksi ja maalata uudestaan. Kun kyseessä oli suorakiiltoväri, riitti että koko paneeli hioi lopuksi P500 välttäen hiomasta pellille/puhki mistään.


Metallihohtovärin pilveily

Itse olen todennyt pilveilyssä yleensä syyksi liian lyhyen haihdutusajan ja luonnollisesti jos maalaa liian märäksi menee hommaa taas mönkään. Korjauksena lienee tässäkin tehdä uudestaan, yleensä jopa hiontavärin joutuu vetämään uusiksi että olla on tasainen pohja, mutta ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa.

Metallihohtoväri sävy ei toistu oikein

Sävyn kohdalleen saaminen varsinkin vaaleissa väreissä kuten harmaa on aina haastavaa, mutta ruiskutustekniikan puolestakin homman pystyy pilaamaan.



Tässä kuvassa ongelma oli päinvastainen kuin yleensä puhutaan eli värimassa oli vedetty liian kuivana! Tätä ei välttämättä maalatessa huomaa mutta kaukaa ja tietyissa valoissa aivan varmasti. Tämän takia nimenomaan toisella vedolla pinta on saatava märäksi, mutta välttämättä valumista/pilveilyä.



Koska ongelma oli lakan alla, ainoa keino oli tehdä koko paneeli uusiksi, oikealla värimassan ruiskutustekniikalla.


Maali kiehuu

Jo pohjamaalista alkaen on kiehahtamis vaara, eli maali kuplii kuin kanan muna kuumalla rasvatulla pannulla ja pinta hylkii sitä. Yleisin syy tähän on rasva, ja vähäinenkin määrä on omiaan aiheuttamaan ongelmia, esimerkiksi otsalta pudonnut hikipisara. Pyyhi siis pinnat huolella joko tinnerillä tai rasvanpoistajalla.

Roskat

Varsinkin ulkona maalajan lakka- ja suorakiiltomaaleja ruiskuttavan harrastajan lopputuloksen varma pilaaja on märkään pintaan putoava roska. Tähän on vaikea antaa absoluuttista neuvoa, muuta kuin välttää tuulisella kelillä ja loppukesästä maalaamista. Tallissa asiaa voi edes auttaa kastelemalla lattiaa, mutta pienet roskat ovat ikävä tosiasia kotimaalauksissa.


Maali korkkaa kuivuttuaan tai alkaa hilseillä

Maalin pois hilseilyyn voi olla syynä huonopohjatyö kuten maalaminen ruosteen päälle, mutta yleisempi että maalit eivät ole yhteen sopivia. Varma konsti kerjätä vaikeuksia on laittaa alle 1k-pohjamaali ja vetään päälle 2k-maali, vaikka se joissan tapauksissa saattaa toimiakin. Mieluiten silti 2k-maalin päälle 2k-maali.

Appelsiinipinta

Loivaa appelsiini pintaa en näe ongelmaksi, mutta kuiva "rokkotautinen" pinta alkaa sitten olla pahempi juttu, kun sitä ei oikein myllytykselläkään saa korjattua. Yleisimpiä syitä ovat väärä ruiskun säätö jolloin neula liian edessä ja väärä paine. Maalia tulee liian vähän.

PS. Yritän editoida tätäkin illan mittaan ja tehdä korjauksia jos tuli ihan false informaatioa annettua

Hieno kirjoitus, kiitos että viitsit tehdä sen.

Maalaus on tosiaan taitolaji mutta kotonakin syntyy aivan kelvolllista pintaa paikkamaalauksiin oikeilla aineilla ja oikeilla työtavoilla.

Aiemmasta ennakkoasenteestani poiketen olen huomannut, että kaksikerrosvärillä maalaaminen on jopa helpompaa kuin tavallisella akryylillä tms. Kun pitää mielessä, että värimassaa on ruiskutettava hyvin maltillisesti, ainoastaan kaksi ohuehkoa kerrosta (väristä riippuen) kun lopullinen sävy muuttuu helposti liian tummaksi kerrosten lisääntyessä.