Ford muistoja...

[Daiseli]

Ajokortin kun sain niin eka auto oli sierra. Hyviä muistoja on ja oli äkänen sierra DOHC koneiseks. Tuli myytyä joku 2 vuotta sitten ja kaveri ajo katolleen. Oli virhe myydä

[Krisse]

Joskus 70/80-lukujen taitteessa se taisi olla kun isäukko osti punaisen Ransitin, muuta en siitä muista kun että hehkun merkkivalon virkaa toimitti hehkuva lanka kojetaulun reijässä. Ja sen että ukko sitten kaljapäissään (luulisin ainakin) ajoi sen tuossa mäessä ulkokurvin puolelle perä edellä niin että ainakin toinen akseli lähti irti ja auto AVK:lle.

Sen jälkeen sillä olikin sitten Rättäriä, Volkkaria, Volvoa ja en muista mitä. Voortin makuun päästiin sitten '82 Fiestan muodossa vuonna '91 kun tartti eka oma kottero hommata. Sen jälkeen niitä onkin sitten ollut pihassa yhtä parin vuoden mittaista taukoa lukuunottamatta aina ainakin 1, viimevuosina tosin enää käyttöauton virassa.

[KajS]

Seitkytlukujuttua, vaikka meidän ydinperheessä oli Fiatteja ja Ford Granadat oli Jyväskylässä silloin hammaslääkäreiden ja pesulayrittäjien autoja. Poika näytti eilen Youtubesta hienon videon:

http://www.youtube.com/watch?v=acYBRboM34g

Relevantiksi tuon Premium Vehiclen hienon markkinointisaavutuksen tekee se, että poikani ajaa kohta kotia talvisäilöstä hankkimansa vuoden 1976 Ford Granadan (4d, 2,6 L V6 + 4 v manual). Pääsen ehkä taas arvoauton kyytiin, niinku silloin 70-luvulla. 8)

Fordismi on periytyvää lajia, vaikka sitä onkin yritetty väistellä. Milloin bemareilla, milloin fiateilla ja ooppeleilla.

Edit 13.4.2014: Granada tuli kotiin ajamalla. Auto oli seissyt 15 vuotta. Uudet öljyt sisään, nestetasojen tarkistus ja käyntiin. Kyllä autot oli ennen autoja.

Edit 27.5.2014: Granada on katsastettu ja ajossa alkuperäisellä rekisterinumerolla. Suurinta päänvaivaa tuotti takajarrujen ilmaus. Lopputuloksesta sanoi katsastusmies että oikein hyvät.

[KajS]

Hei haloo, laittakaa nyt jotain muistoja. Foordismin syvin olemus on perinteet, ei kai nää etuvetotaunukset ja etuvetoangliat nyt niin moderneja ole.

Laitetaan vaikka tällainen kuulopuheisiin perustuva juttu:

Saksan isoisäni, Johan Wilhelm (Wehrmacht-kapteeni), ajoi Normandiasta perääntymisen jälkeen jarruttomalla Fordilla Pariisin läpi takaisin kotia. Oli sodan tuossa vaiheessa jarrunesteet loppu ja Ford oli niin edistyksellinen auto, että siinä oli nestejarrut.

[ÄRÄSfiesta]

Ensimmäinen foordini oli -95 fiesta. Olin silloin vielä 17 ja kortti siirty vuodella -->koulu matkalla
Jäi koulupäivä väliin jostain kumman syystä ja kävellen kotio 10km

Sekin saatto olla syynä pysäyttämiseen, kun auto oli niin amisrassin näkönen kuin olla ja voi

Purin tämän kaiken jälkeen fiestan rivarin parkkipaikalla TÄYSIN ja myin osina pois (otti sen verran päähän)



Sitten toinen tapaus niinkin hienon merkin kanssa kuin FORD kävi niin, että ostin -96 escortin liikkeestä Turusta ja kaupat tehtyäni lähdin ajamaan kotio Tampereelle... No enpä päässyt kuin 20km, niin esco sano sopimuksen irti. Vesipumppu paskana, jonka seurauksena luultavasti kansi meni v*tuks ja ties mitä muuta! Lämmöt kyllä pysy normaalissa
Loppumatka puomin perässä ja nyt koneen vaihto meneillään

[GeeTee]

Muistohan tämäkin.. Parikkalassa oli vielä siihenaikaan valtionkonttori, käytiin näyttämäs faijan -69 p7b 2d farkkuu.. Takapönttö ratkes matkalla etusaumasta poikki. No leima tuli kuitenki. Kotimatkalla vauhtia sen 120+ ilman vöitä tai talvirenkaita.. Ei se pikkupoikana pelottanu.. Ja kyseinen suikkapää oli vuosia myöhemmin kunnan teknisen työn ope koulussa. Tutut varmaan tunnistais jos niitä olis,siis foorumilla.. Olihan hänellä kyllä omakin katastuslafka simpeleellä, toiset kiros alimpaan helvettiin ja toiset kiitti. Mie kuulun noihin jälkimmäisempiin! Koskaan ei tullu hylkäys ilman syytä..

[Hannes Luostarinen]

Muuton jälkeen huomasin kävelyretkilläni tutun auton parkissa muutaman korttelin päässä. Meikäläisen edellinen Mondeohan se siellä. Nykyään tietty sit aina pakko vähän tarkastella ympärilleen, kun liikkuu samoissa maisemissa. Tulee mukavia muistoja mieleen, kun auton näkee.

[ilpo55]

Talvella 1978-1979 ajelin Ford Anglia 1200 mallisella kulkuneuvolla. Hain jopa vaimon ja toisen lapsemme sairaalasta kotiin sillä. Kesällä lomamatkallamme vanhempi tyttäremme sanoi ajettuamme muutaman kymmenen kilometriä heikkokuntoista soratietä kovassa sateessa hieman ennen pääsyä takaisin asfaltille että, ISÄ, MINUA PELOTTAA. Sen jälkeen meni Anglia vaihtoon.
Olihan se aika kylmä ja äänekäs kun eristeet niin lämmön kuin äänen puolesta olivat toista kuin nyky autoissa. Mutta ei kertaakaan välille jättänyt n. vuoden aikana mitä se meillä oli. Vuosimallia en muista. Oliskos voinut olla 1965.

[Perzack]

Opiskeluaikoina investoitiin pullonpalautuksilla kuuden kaverin kanssa uudenkarhea 20-vee Anglia ja siihen kuudet avaimet. Sääntönä oli, että aina kun tonnikaks’satanen isolohko oli parkkipaikalla, niin sitä sai käyttää. Lämmityslaite ei tietenkään toiminut, joten talvi ajettiin vanttuut kädessä. Pimeyden ruhtinaan Lucasin (?) sähkölaitteet oli tunnetusti vähän kinkkiset, mutta korjauksiin ”rahhaa ei ollu yhtään ja siitäkin oli puolet menny”. Rautalanka- ja tulitikkuvirityksillä Anglialla päästiin melko pitkälle, mutta kauniiksi lopuksi keväällä poliisi vei kilvet, kun kaverin tullessa aamuyöllä Naantalista kaffilta autossa oli toiminut enää vain yksi parkkivalo.

[jperala]

IS Sierra jätti hyvät muistot itsestään, tykkäsin autosta kovasti joskus -90 luvulla kun omistin. On siitä kuvakin jossain kun käytiin Hankossa pyörimässä kesällä

[Renee]

Olen omistanut Taunuksen oli viimeistä mallia 1982 ennen Sierran tuloa.
1.6 moottori oli ja kaasarit vaihdettu Dellorton .Tuosta kulutuksesta ajoi hiljaa tai reippaasti aina meni 10L/100km
Vertailun vuoksi perheessä oli 1.6 mottinen erimerkkinen auto sen kulutti matka-ajossa 6.2.
Ajelin kotisuomessa siellä oli viellä sepeliteitä oli heittoa tiessä ja kuten arvaa perä rupesi heittämään onneksi vastaohjaus tai mikä sen teki taunus rauhoittui..Tarinan opetus pidin auton ainoastana kesäkäytössä talvet huilasi tallissa.Varmaakin siitä syystä viellä näppistä naputtelen .Kun vertasin sama kokoluokan Volvo 240 se ei ollut niin rauhaton Volvo antaa ainaa merkin että 1-2 sekunnin päästä alkaa tapahtumaan jos kuski ei ennakoi.

[Valkoinenomppu]

Ford ura alkoi kun sain ajokortin vuonna 97 ensiauto oli oltava Escort. Katselin silloin mk4 koppasta eskoa mut hinnat ei silloin sopinut kukkarolle. Joten ostin sitten mk3 vm 85 1.3 joka maksoi 5000mk ja kyllä sillä tulikin sitten ajettua muistissa on vieläkin se asia jos oli kostea ilma niin eihän se esko tahtonut pysyä käynnissä oikein hyvin. Mut siitä huolimatta oli erittäin hyvä ensiauto ja halpa sellainen. Toinen Ford oli sitten myös esko vm 82 1.3 lx eli brassi malli joka tuli vahingossa meikäläiselle serkultani.Oli tavallaan kakkos autona sitten kun alla oli silloin uusi Almera Kolmas Ford oli sitten Focus 1.4 vm99 josta myös tykkäsin kovasti ajettavuus oli helkutin hyvä. Varustetaso oli ambiente joka oli aika alkeellinen kun oli siinä eskon välissä ollut muita merkkejä joissa oli ilmastointi. Ilmastoinnin puute ajoi sitten taas toiseen merkkiin. Ja nyt on sitten tulossa Focus automaattina syksyllä sitten jatkuu Ford autoilu.

[AV61]

Joo kyllä, muisteloja riittää Fordein kanssa, mutta liekö kenelläkään tietoa, onko seuraava auto säästynyt?
Elettiin kesää -85 ja Närpiössä, (tarkemmin sanottuna Pirttikylässä), oli kaupan vm-72 Cortina 2000 GT. Oli ollut uutena keltainen mustalla vinyylikatolla. Eli mitä mainioin väriyhdistelmä jonka saattoi vain kuvitella, koskapa keltaisuutensa oli aikojen saatossa sitten vaihtunut mustaksi. Myyjän mukaan kyseessä oli entinen Iso-Britannian suurlähetystön käytössä ollut auto, mitä luultavimmin jonkun virkailijan mukanaan tuoma. Sen puolesta puhui nimittäin auton oikeanpuoleinen ohjaus. Pellin alla oli tuolloin 30 tkm ajettu Tammer-Dieselin OHC-vaihtokone. Auto oli kaikin puolin hyväkuntoinen ja koeajotilannehan oli hyvinkin metka, vasemmalla kädellä kun ei ollut tottunut keppiä hämmentämään. Poljinjärjestys sentään oli tavanomainen. Mutta olikohan niin, että vilkkukatkaisijaa käytettiin oikealla kädellä, sitä en muista. Yleinen vähävaraisuus tuolloin(kin) asetti määrättyjä rajoitteita ja epäselväksi jäi, menikö se kaupaksi tinkimättömään 7000 markan hintaan? Mitä luultavimmin, koskapa siitä ei enää myynti-ilmoituksia näkynyt. Aikaahan tuosta jo tovi on, mutta kuulostaako tällainen Cortina tutulta alan miesten keskuudessa? Korjasiko joku sen talteen tuolloin ja onko jonkun kokoelmissa? Rekisterinumero ei tietenkään jäänyt mieleen.

[AV61]

Joo kyllä, eipä taida oikeanpuoleisohjauksinen Cortina olla kenellekään tuttu. Mutta näitä omituisuuksia on tullut nähtyä muitakin. Kesällä -89 eräillä eteläpohjalaisilla markkinoilla oli muudan mattokauppias. Autonsa oli osin peitelty kauppatavaroillaan. Sen verran kuitenkin selvisi, että se oli vm-78 Taunus 2,0 SS. Auto oli väriltään metallihohtoruskea, vaaleanruskealla vinyylikatolla. Sisällä oli puujäljitelmää kuin GHIA-mallissa konsanaan. S-malli oli ennestään tuttu, mutta tällainen SS oli vallan tuntematon käsite. Internet ei ko. mallia tunne eikäpä niitä muita ole tullut vastaan. Kuulostaakos tämä nyt sitten tutulta kenellekään?

[Tessulandia]

Ok onkos sitten kukaan nähny laatikko Cortiinaa automaattilaatikolla? täällä oli purkaamolla semmonen kun -80 luvulal siitä takajouset hain,siinä muutama sana heitettiin työntekijän kanssa ipä ollu sekään toista koskaan nähny.
Sitten yksi invaliidi tuttava kertoi että hänellä ollu myös tähtivalo Cortiina automaatti,että on noita joskus ihan myynnissä ollu,missä lienevät nyt?

[AV61]

Joo kyllä, eipä tuollaiseen yksilöön ole tullut törmättyä.
No entäs tämä, jatkamme kummallisuuksilla, syksyllä -88 Vaasan Rinta-Joupilla oli myynnissä vm-80 Cortina 2,0 GL, farmarina. Metallinhohtoruskea ja puuta sisällä kuin GL:ssä kai kuuluukin. Kyllä siinä vaan Cortina luki bärssessä, ja parhaiten on mieleen jäänyt ylt´ympäriinsä pikeentynyt moottorinsa sekä pahimmat koskaan näkemäni parisenttisiksi kasvaneet hapettumakerrokset molempien akunnapojen sekä -kenkien ympärillä. Itse olin ostanut edellisenä päivänä saman vuosimallin Taunus 2,0 GHIA:n ja hieman arvelutti mennä Cortinaa tutkimaan, olisiko se sittenkin ollut parempi ostos. Vaikea sanoa näin jälkikäteen, GHIA ei minulla pitkään ollut, koneensa oli aivan loppu. Ostovaiheessa hiljainen ja huohottamaton, vaan tilanne muuttui heti ensimmäisen öljynvaihdon jälkeen. Millä lie Wynn´sillä tai STP:llä myyntikuntoon saatettu. Muutamiakin jännityksentäyteisiä hetkiä tarjosi se.

[JiiHoo]

Isäpapalla oli Fordeja, kun olin pieni. Ei ole oikein muistikuvia niistä. Granadalla revitti pihan rullalle ja kumi paloi asvaltilla... Tartunnan sain, kun menin keväällä 2004 koeajamaan Focusta. Olihan se täysin eri tasoinen ajettava kuin aikaisemmin koeajamani Astra, Octavia, Corolla, Nubira ja Bora. Kehä III oli silloin remontissa ja Focuksella oli makea pujotella työmaan shikaaneissa. Heti ensimmäisessä mutkassa tuli päätös, että tämä on minun auto!

Tuon jälkeen piti vielä päästä kokeilemaan Focusta 2-litraisella koneella. Autoliike sai jostain haalittua sellaisen yksilön ja muistan vieläkin mikä fiilis oli, kun tykitin sillä rampista Kehä III:lle! Kyllähän se oli ihan eri auto kuin 1.6. Hinta vain aika kallis Ghia-varustein, mutta laitoin tilaukseen ja samalla autolla ajan vieläkin. Jossain vaiheessa talouteen ilmestyi toinenkin Ford joka juuri vaihtui uudempaan. Ei kai tämä tauti parane koskaan.

[Pitkavaihto]

Vuonna -85 ostin -65 mallin Anglian 105E, ennestään oli Esco mk2 ajossa, ajoin Anglialla vuoteen -94 asti. Anglia on vieläkin tuolla tallissa, joskus taas liikenteeseen.

[Tessu200]

Anglioilla tullu monesti ajettua vaikkei itellä yhtään ole ollu.
Edesmenneellä kaverilla niitä oli 30kpl ja jopa 3 yhtä aikaa liikkeellä,itellä oli sillon välikoppa kun sen henkilön opin tuntee,nuori sälli itekkkin olin sillon,sieltä sitten alkoi tarkempi Foordeihin tutustuminen kun melkeen joka käynti kerralla oli joku Ford ukko siellä jotain ihmettelemässä.
itsellä vaihtui sittemmin välikoppa etuveto Escoon,sitä moni ihmetteli kun oli vain 3v vanha auto sillon... Esco on jopa itellä vieläkin!
Anglia oli ihan hyvä peli ja siinä sivussa opin itekkin autosta paljon,yksinkertainen ja kestääkin ihan hyvin eikä ole turhia hienouksia ripoteltu joka paikkaan.
Melkeen sen 30v oli sitä Fordien ympärillä oloa aika tiiviisti,harmi vaan kun kaverin pojat ei niin paljoa innostunu Anglioista... itse taas sen ikänen että ei enää ole terveyttä harrastella.
Älä ainakaan Pitkävaihto sinäkään Ankkaa mitenkään hukkaa,harrastajia kyllä on kunhan kohalle sattuu jos ei ite joskus enää jatka,mullakin on 1970 Cortina tallissa pukkien päällä ja on odotellu häntä joka sen päälle ymmärtää,meillä tuo ollu uudesta asti perheessä,auto ollu pois rekisteristä muistaakseni...1987 ja viimeksi taisin ajaa 2005,sen jälkeen ei oel ollu enää aikaa mutta öljyt on pytyissä ja konetta pyöritelty jospa joku sitten joskus tarttee ihan oikeasti...

[PranavGandhi]

Kun kaasun hinta ei ole niin kallista ) hyviä oloja. Toivottavasti kaikkien vanhoilla Ford-autoilla menee edelleen hyvin..

[PranavGandhi]

Gateway-klassiset autot

https://www.gatewayclassiccars.com/

[PranavGandhi]

Ford -95 fiesta oli ensimmäinen autoni, enkä voi koskaan unohtaa, miltä tuntui ajaa sillä. Kaikki tienmatkat ja seikkailut auton kanssa olivat hämmästyttäviä. Olen vain iloinen, että se on nyt paremman omistajan kanssa, kun olin myynyt sen yritykselleni. Kaipaan silti sitä, olen iloinen, että minulla on nyt mukava auto.

[AT-9]

Ok onkos sitten kukaan nähny laatikko Cortiinaa automaattilaatikolla? täällä oli purkaamolla semmonen kun -80 luvulal siitä takajouset hain,siinä muutama sana heitettiin työntekijän kanssa ipä ollu sekään toista koskaan nähny.

Mulla oli sellainen välimallin automaatti kasariaikoina. Alunperin siinä oli lyhytkeppinen manuaalilaatikko, jonka tilalle laitoin Taunuksen automaattilaatikon ja nostin kytkinpolkimen varastoon. Tämä ei ehkä ollut ihan sitä mitä kysymyksellä hait mutta muistelen itsekin jossain teknisissä tiedoissa nähneeni myös automaattiversion.

Autosta vielä sen verran että se oli minun ensimmäinen. Ostin sen heti kun ikä riitti vaihtaa KT-kortti parempaan. Etsin oikeastaan kolmoskorista mutta ne oli vielä liian korkeissa hinnoissa. Laatikkomallin sai puolet halvemmalla joten sillä lähdettiin autoilun uralle. 1.3 manuaali, 14-vuotias ja ruostetta kaarissa. Naapurin ukot naureskeli että sehän on jo rippikouluikäinen. Kahdeksankymmenluvun taitteessa monikaan tavallinen palkansaaja ei ajanut noin vanhalla autolla. Toisin kuin nykyään, liikkeet myy senikäisiä autoja vielä siisteissä sisätiloissa ja pyytää niistä tuhansia euroja.

1.3 koneella ajoin vain pari kuukautta. Sitten ostin kaverin ykkösmallin eskosta 1.6 laitetun koneen ja vaihdoin sen omaan autoon. Ne oli päällisin puolin samanlaiset joten vaihto oli helppo: öljypohja, imuputki ja korvakkeet kävi heittämällä. Puoli vuotta ajelin tyytyväisenä, kunnes ohjelmaan tuli pakollisia peltitöitä. Olihan se koko ajan tiedossa että seuraava katsastus ei tule onnistumaan niin reikäisellä korilla. Harjoittelin peltien hitsausta kunnes kaikki oli ummessa ja naamioin saumapaikat pakkelilla. Maalasin vielä koko auton ja siitä tuli oikeastaan ihan kohtuullisen siisti ensimmäiseksi harjoitustyöksi.

Sama 1.6 kentti jatkoi keulalla yhteensä peräti 2 vuotta. Sitten rupesi tekemään mieli OHC 'tä kun toisella kaverilla oli välikoppa-eskossa sellainen. Ostin itsekin käytetyn 1.6 OHC-koneen ja sovitin sen laatikko-cortinaan. Sekin oli vielä kohtuullisen helppo muutos koska lohkot käyttää samaa pulttijakoa. Jonkunverran modauksia tietysti joutui jo tekemään. Suurimpana öljypohja ja imuputki jotka jouduin tekemään itse, koska OHC-koneeseen ei ollut olemassa sellaista akselin etupuolista öljypohjaa tehdastekoisena. Tietenkään valmista kytkintäkään ei ollut olemassa koska Taunuksen laatikossa on erilaiset boorit kuin Cortinassa mutta ihan toimiva siitä tuli kun työnsi Cortinan levyn Taunuksen asetelmaan. Seuraavalla leimalla katsastusmies oli ihmeissään ja tutki asennusta ihan lampun kanssa joka puolelta mutta ei puhunut mitään. Siihen aikaan kun laatikko-cortina oli vielä tavallinen näky liikenteessä niin konttorillakin tiesivät että niitä on tehty vain työntötankokoneilla.

Automaatti kuitenkin kummitteli mielessä ja jossain vaiheessa löysin sitten Taunuksen käytetyn automaattilaatikon. Taas joutui hieman käyttämään mielikuvitusta mutta ei se lopulta ollut paha homma. Lopputuloksena oli laatikko-cortina jossa oli automaattitaunuksen tekniikka. Olihan se hauska vekotin mutta en kuitenkaan ajanut sillä kovin kauan vaan laitoin Cortinan oman manuaalin takaisin OHC 'n perään. Tällaisena auto sitten palveli loppuajan. Matkan varrella oli toki muitakin muutoksia mutta tuossa ne pääkohdat. Yhteensä 4 vuotta ajoin tuolla laatikko-cortinalla eri muodoissaan, kunnes ostin Granadan ja Cortina jäi seisomaan pihan laidalle. Se onkin sitten toinen tarina.

[AV61]

Muistoja on. Kolme Cortinaa, kahdeksan Taunusta, yksi Granada sekä kolme Transitia käsitellään tässä "15. Ford" jaarittelupaketissa:
www.mediapinta.fi/isbn/978-952-1047-7

[_otj_]

Onpa hyvinkin, kaverin isoisän vanhalla Taunuksella olen opetellut 14-15 vuotiaana ajamaan autolla. Maalla syrjäisellä hiekkatiellä sillä kovaa vauhtia ajettiin. Auto oli Taunus TC, 2 ovinen malli jostain 70-luvun alkupuolelta. Kovia koki meidän käsittelyssä, nyt olisi hieno auto tuollainen. Noista ajoista meni yli 25 vuotta, ennen kuin ekan oman Fordini hankin.