Re: Dohc kone kalkattaa ja kilistää...
Lähetetty: 02 Helmi 2008 23:07
Ja tarina jatkuu... Venttiilivarsikumien vaihdon "ajaksi" laitoin ne hydrauliset
venttiilinvälyksensäätimet uimaan nafta-bensa seokseen. En sitten perästäkään
saanut niitä purettua. Enkä uskaltanut niitä väkivalloin hajottaa, kun sekin
pötikkä sentään maksaa Motonetissä 32.50e.
No kun en mitään sen kummempaa sieltä jakopäästäkään löytänyt, niin laitoin
venttiilinvälyksensäätimet ja nokat paikoilleen ja jakoketjun ajotuksen kohdalleen.
Sen nimittäin huomasin ennen ketjun irrotusta, että edellinen asentaja oli ollut
vähän hätänen / huolimaton, kun pakonokan ajoitus oli yhden ketjulenkin verran
myöhäsellä...
No sitten tuli tietenkin innostuksissani laukastua se uusi viritetty ketjunkiristin
sitä mekanismia siinä tutkiessani... Ja Hayes manuaali näyttää taas oikeen
kuvilla, että kun se kiristin näyttää tältä, niin sitä ei voi käyttää...
Sitten muistin, että joku oli maininnut, että sen kiristinpatruunan saa uudelleen
viritettyä sitä varovasti viilapenkissä puristaen. Ja sitten vaan puristelemaan...
No eihän se patruuna mihinkään kasaan painunu, vaan puupalikat (, jotka olivat
patruunan päissä suojina) antoivat peräksi. Totesin, että eihän tää nyt voi näin
perhanan piukka olla! Ja onhan se pakko ollu Fordin poikien jollain konstilla virittää,
kun siinä kerran liikkuvia osia on. Puolisen tuntia siinä tahittuani ja rakennetta
tutkittuani keksin, miten sen kiristinpatruunan pystyy virittään uudelleen
toimintakuntoon. Patruunan sisällä olevan sylinterin keskivaihille on sorvattu
kaksi uraa ja urien välillä seilaa lukkorengas. Renkaan, patruunan sisällä olevan
jousen ja sisälle sorvatun uran avulla sylinteri virittyy paikalleen. Eli viritys
tapahtuu seuraavasti: Vedetään sylinteri lauenneesta (käytetty kiristin) patruunasta
sen verran ulospäin, että tuo lukkorengas ja molemmat urat näkyvät. Laitetaan se
lukkorengas siihen ylimmäiseen matalampaan uraan. Painetaan lukkorengas
mahdollisimman tiiviisti sylinterin ympärille ja sitten vasta puristetaan se sylinteri
sinne patruunan sisään. Sylinteri lukittuu patruunan sisään, kun se on noin 1mm
partuunan pään tason yläpuolella. Ja jos joku ei ymmärtänyt, niin kysykää...
Ja ei kun patruuna paikkaansa ja ketjunohjain paikalleen, ketju nokkarattaille ja
kiristimen vapautus meisseliä apuna käyttäen. Nyt kun kiristinpatruuna oli oikeassa
paikassa... Ja plonk, sieltähän se patruuna taas laukes ja veti ketjusta
ylimääräset löysät pois. Olo oli aika helpottunu... Ylä- ja alasuoja paikoilleen
uusien stefojen kera, hihnapyörä paikalle ja ventiilikoppa uuden tiivisteen kera
paikalle.
Kun systeemi oli nipussa, tein tuon Bootsin neuvoman "mootorihuuhtelun".
Eli kaadoin kurkkupurkillisen (0,75 litraa) naftaa öljyjen sekaan koneeseen.
Kone käymään ja annoin käydä sen lämpimäksi. Normaali lämpöjen kohdalla
sammutin koneen, avasin öljypropun ja päästin vanhat oljot pois. Ja tulee
nimittäin jonkun verran sutjakkaasti pois... Öljynsuodatin vaihtoon ja
uudet FORD Formula (5W-30) öljyt koneeseen. Se on siis sitä öljyä, jota saa
ainakin Motonetistä 5L muistaakseni 26.90e ja pönikän kyljessä on tosiaan
tuo Fordin sininen logo.
Ja voitte vaan kuvitella meikäpojan ilmettä, kun täräytin tuon vanhan
320 tuhatta ajetun DOHC koneen taas tulille... Ei nimittäin kalkattanu
pätkän vertaa! Pikkasen oon
Ja sitten toi kulkupuoli... No tää isän farkku Sierra on ollu aina pirteempi,
kun toi mun oma sedani, mutta ei farkussakaan ole tapahtunu oikeen mitään
3000 kiessin jälkeen. No toi asia korjaantu tuon pakonokan ajotuksen laitolla
kohdilleen. Siinä testilenkillä olessani meinasin saada slaakin, kun Sierra
löi tyhjää ja tarjos perää sivulle vielä kolmosellakin... 8) Täytyy sanoo, että
nyt vois jo uskoo, että Sierrassa on likemmäs se 120 pollee kuitenkin tallessa.
venttiilinvälyksensäätimet uimaan nafta-bensa seokseen. En sitten perästäkään
saanut niitä purettua. Enkä uskaltanut niitä väkivalloin hajottaa, kun sekin
pötikkä sentään maksaa Motonetissä 32.50e.
No kun en mitään sen kummempaa sieltä jakopäästäkään löytänyt, niin laitoin
venttiilinvälyksensäätimet ja nokat paikoilleen ja jakoketjun ajotuksen kohdalleen.
Sen nimittäin huomasin ennen ketjun irrotusta, että edellinen asentaja oli ollut
vähän hätänen / huolimaton, kun pakonokan ajoitus oli yhden ketjulenkin verran
myöhäsellä...
No sitten tuli tietenkin innostuksissani laukastua se uusi viritetty ketjunkiristin
sitä mekanismia siinä tutkiessani... Ja Hayes manuaali näyttää taas oikeen
kuvilla, että kun se kiristin näyttää tältä, niin sitä ei voi käyttää...
Sitten muistin, että joku oli maininnut, että sen kiristinpatruunan saa uudelleen
viritettyä sitä varovasti viilapenkissä puristaen. Ja sitten vaan puristelemaan...
No eihän se patruuna mihinkään kasaan painunu, vaan puupalikat (, jotka olivat
patruunan päissä suojina) antoivat peräksi. Totesin, että eihän tää nyt voi näin
perhanan piukka olla! Ja onhan se pakko ollu Fordin poikien jollain konstilla virittää,
kun siinä kerran liikkuvia osia on. Puolisen tuntia siinä tahittuani ja rakennetta
tutkittuani keksin, miten sen kiristinpatruunan pystyy virittään uudelleen
toimintakuntoon. Patruunan sisällä olevan sylinterin keskivaihille on sorvattu
kaksi uraa ja urien välillä seilaa lukkorengas. Renkaan, patruunan sisällä olevan
jousen ja sisälle sorvatun uran avulla sylinteri virittyy paikalleen. Eli viritys
tapahtuu seuraavasti: Vedetään sylinteri lauenneesta (käytetty kiristin) patruunasta
sen verran ulospäin, että tuo lukkorengas ja molemmat urat näkyvät. Laitetaan se
lukkorengas siihen ylimmäiseen matalampaan uraan. Painetaan lukkorengas
mahdollisimman tiiviisti sylinterin ympärille ja sitten vasta puristetaan se sylinteri
sinne patruunan sisään. Sylinteri lukittuu patruunan sisään, kun se on noin 1mm
partuunan pään tason yläpuolella. Ja jos joku ei ymmärtänyt, niin kysykää...
Ja ei kun patruuna paikkaansa ja ketjunohjain paikalleen, ketju nokkarattaille ja
kiristimen vapautus meisseliä apuna käyttäen. Nyt kun kiristinpatruuna oli oikeassa
paikassa... Ja plonk, sieltähän se patruuna taas laukes ja veti ketjusta
ylimääräset löysät pois. Olo oli aika helpottunu... Ylä- ja alasuoja paikoilleen
uusien stefojen kera, hihnapyörä paikalle ja ventiilikoppa uuden tiivisteen kera
paikalle.
Kun systeemi oli nipussa, tein tuon Bootsin neuvoman "mootorihuuhtelun".
Eli kaadoin kurkkupurkillisen (0,75 litraa) naftaa öljyjen sekaan koneeseen.
Kone käymään ja annoin käydä sen lämpimäksi. Normaali lämpöjen kohdalla
sammutin koneen, avasin öljypropun ja päästin vanhat oljot pois. Ja tulee
nimittäin jonkun verran sutjakkaasti pois... Öljynsuodatin vaihtoon ja
uudet FORD Formula (5W-30) öljyt koneeseen. Se on siis sitä öljyä, jota saa
ainakin Motonetistä 5L muistaakseni 26.90e ja pönikän kyljessä on tosiaan
tuo Fordin sininen logo.
Ja voitte vaan kuvitella meikäpojan ilmettä, kun täräytin tuon vanhan
320 tuhatta ajetun DOHC koneen taas tulille... Ei nimittäin kalkattanu
pätkän vertaa! Pikkasen oon
Ja sitten toi kulkupuoli... No tää isän farkku Sierra on ollu aina pirteempi,
kun toi mun oma sedani, mutta ei farkussakaan ole tapahtunu oikeen mitään
3000 kiessin jälkeen. No toi asia korjaantu tuon pakonokan ajotuksen laitolla
kohdilleen. Siinä testilenkillä olessani meinasin saada slaakin, kun Sierra
löi tyhjää ja tarjos perää sivulle vielä kolmosellakin... 8) Täytyy sanoo, että
nyt vois jo uskoo, että Sierrassa on likemmäs se 120 pollee kuitenkin tallessa.